Turun suurin ongelma on, että sen talous on totaalisesti ruvella. Suurin syy tähän on nykyisen valtuustoenemmistön perusasenne. Tulosten perusteella kuitenkin senkin pitäisi lopulta alkaa ymmärtää kansantalouden perusasiat: Kunta ei ole liikeyritys, ja sitä ei siksi voi liikeyrityksen kriteerein tuloksekkaasti hoitaa. Kunnan tarkoitus on tuottaa palveluja kuntalaisille ja ylläpitää ja kehittää sitä infrastruktuuria, jossa ihmiset ja yritykset toimivat. Yrityksen tarkoitus on tuottaa korkoa sijoitetulle pääomalle.
Edellä esitetyllä on kaksi tärkeää seurausta: 1) Samoin reunaehdoin toimiva yksityinen palvelu on aina katemarginaalin verran kalliimpi kuin yhteisin varoin tuotettu ja 2) mitään palvelua ei voida markkinaehtoisesti tuottaa kaikille. Nämä ovat kansantaloustieteen perusasioita, joista piittaamatta Turun taloutta on nykyisen poliitikko- ja virkamieseliitin toimesta hoitaa. Seurauksena Turun talous on lähes ylitsepääsemättömän ojan ympäröimä. Turusta on tullut etenkin tuottavimman väestön osalta muuttotappiokunta, ja ongelma senkun pahenee.
Pitkäaikaisen virheellisen ja suorastaan surkean taloudenpidon seurauksena Turku on menettänyt merkittävän osan parasta veroa maksavaa väestöään, joka on paennut tätä uutta ”Turun tautia” naapurikuntiin ja kauemmaksikin, vain käydäkseen työssä Turussa. Vastoin kaikkia logiikan periaatteita kaupunkimme virkamiehistö ja poliittinen eliitti on ryhtynyt ajamaan näiden kehyskuntien liittämistä Turkuun. Vastustus naapureissa on yksimielistä. Mikäli liitokset, joiden ”porkkanaksi” on korostettu valtiovallan kertaluonteista tukea, toteutuu, on odotettavissa, että turkulainen taloudenpito leviää niihinkin, ja pako uusiin naapureihin alkaa. Vastaavasta on esimerkkinä Sipoon tapaus, jossa pakkoliitosalueen – jonka liitoksen todellinen syy oli pyrkimys haalia vakavaraisia veronmaksajia Helsingille – asukkaat ovat jo panneet asuntonsa ja tonttinsa myyntiin.
Seuraavat kunnallisvaalit ovat viimeinen reaalinen mahdollisuus pelastaa kaupungin talous ja taata kunnan kestävä kehittyminen pitkällä aikavälillä. Mahdollisuus on todellinen, mutta vaatii radikaaleja toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet ovat yksinkertaisia ja toteutettavissa, edellyttäen, että joko nyt valtaa pitävä klikki muuttaa radikaalisti toimintaideologiaansa – mikä ei lie odotettavissa – tai että kuntalaiset vaihtavat päättäjät.
Kuntaliitosidean perustavana puolustuksena on esitetty yhtenäisen työssäkäyntialueen luomista. Turku on kuitenkin jo kauan sitten lakannut olemasta sellainen, aivan valtuuston omien toimenpiteiden seurauksena. Tilanne pitää muuttaa, ei haalimalla lisää aluetta, vaan tekemällä Turusta houkutteleva asumiskohde Turussa työskenteleville. Myös kestävän kehityksen kannalta työssäkäyntialueen supistaminen sen jatkuvan laajentamisen sijaan on järkevää. Tästä syystä Turun rajoja tulee tarkistaa. ”Paattisten piiskasta” tulee päästä eroon. On järkyttävää, että jokaisena koulupäivänä lapsia kuljetetaan kaupungin kustannuksella Tortinmäestä asti Rieskalähteen koululle, kun lähimmät koulut ovat vain kivenheiton matkan päässä. Matkaa kertyy noin 10 000 km vuodessa. Tilanne muuttuu, kun Tortinmäki ja Paattinen yhdistetään Vahtoon, Yli-Maaria ja Moisio Ruskoon ja Jäkärlä Lietoon. Turku katkaistaisiin lentokentän pohjoispuolelta. Muutos olisi kaikkien osapuolten, niin kuntaorganisaatioiden kuin asukkaidenkin, etu.
Väestörakenteen korjaamiseksi kansantaloudellisesti tehokas keino Turun kiinnostavuuden parantamiseen on rakennus- ja kaavoituspolitiikan muuttaminen. Asuminen Turussa on liian kallista, se siis tulee saada halvemmaksi. Rakennuspolitiikan osalta kaavoitusmaksuista pitää luopua kokonaan. Kuntainliiton tekemien tutkimusten mukaan kaavoitusmaksut nostavat asuntoneliön hintaa keskimäärin 150 % niiden määrästä. Toinen tärkeä päätös on poistaa uusilta asuinalueilta kokonaan neliö- ja kerrosrajoitukset, nk. tehokkuusluvat. Samoin asuinkiinteistöjen kiinteistövero on laskettava lain sallimaan minimiin. Verotuksen tulee perustua kuntalaisen maksukykyyn, ja koska asuminen on pelkkä kustannus eikä tuota mitään, ei sen verottaminen ole sen enempää kunnan kuin kuntalaistenkaan etu.
Jäljelle jääneen Turun aluetta tulee rakentaa tiiviisti ja korkealle. Samalla väljyys kyetään säilyttämään rakennusten väliin jäävillä avarilla piha- ja liikennealueilla. Kaavoituksen nopeuttamisessa tulee hyödyntää rakennusliikkeiden resursseja samalla, kun rakentamiselle asetetaan hidastumis- ja myöhästymissakkopykälät lupiin ja sopimuksiin. Lisää houkuttelevuutta saadaan rajoittamalla rakennusluvissa yksiöiksi kutsuttujen loukkojen määrää ja lisäämällä suurten asuntojen osuutta rakennuksissa. Tosiasiassa rakentamisessahan maksavat keittiö- ja kylpyhuonetilat, varsinaiset betonineliöt ovat halpoja. Näin väistämättä lisääntyvä rakentaminen lisää paitsi asumisen houkuttelevuutta, työllisyyttä ja kunnan verotuloja.
Turun tehtäviä kuntana voidaan myös tehostaa ja samalla lisätä houkuttelevuutta. Terveyskeskusmaksut ja muut vastaavat ”kiusantekotariffit” tulee poistaa, koska kustannusten periminen verotuksella on yksiselitteisesti kustannustehokkaampaa. Tämä on kiistatta osoitettu lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä vertailuissa. Myös julkisen liikenteen maksut tulee järkeistää niin, että sen käyttäminen on taloudellisempaa kuin oman auton käyttö kunnan alueella.
Toriparkista puhuminen on syytä lopettaa, koska Turussa jo on toriparkki. Louhen ovelta on matkaa Kauppatorille noin 20 metriä, ja jos sitä ei jaksa kävellä, miten voi jaksaa kävellä itse torilla? Koko parkkihallijärjestelmän alkuperäinen idea oli saada yksityisautoilu pois keskustasta, ja tätä linjaa tulee edelleen jatkaa. Louhessa on vielä ainakin 10 kilometriä tilaa alaspäin rakentaa lisää pysäköintitilaa, joten muuta tarvetta ei kaupungin läntiselle puolelle voine osoittaa.
Myös kaupungin makrotalouden kehittäminen järkeväksi on mahdollista: Turun rooliin modernina kaupunkikuntana ei kuulu omistaa maatalousmaata eikä viljellä sitä. Maanviljely Ruissalossa on järjetöntä ja kallista ja se tulee siksi lopettaa. Alueen kehittämisen tavoitteena tulee olla kuntalaisten ja turistien viihtymis- ja oleskelualue, johon tulee järjestää laaja-alaista huvi- ja virkistystoimintaa. Muu maatalousmaa tulee myydä markkinahintaan kunnassa asuville yksityisille maatalouden harjoittajille. Asuntorakentaminen pelloille tulee lopettaa ja rakentaminen suunnata luonnollisesti sille sopiville alueille, metsä- ja joutomaalle. ”Pannukakkulähiöt” eivät houkuttele ketään. Samalla nk. rivitaloslummien rakentaminen tulee lopettaa. Rivitaloasuminen on tutkitusti suomalaisten vähiten haluama asumismuoto.
Pitkän tähtäyksen talousremonttiin kuuluu sataman siirtäminen Ruissalon kupeesta, jossa sitä ei voida enää laajentaa ja jonne väylä on muutoinkin lähes vaarallinen, Satavan alueelle, jossa syvyys on noin 20 m, ja jossa ei seuraavaan 500 vuoteen tarvitse suorittaa väylätöitä ruoppauksin. Alueelle tulee kaavoittaa ja rakentaa kunnolliset yhteydet sekä maantie- että junaliikenteelle. Alueelle johtava osa lähisaaristoa tulee asettaa rakennuskieltoon, kunnes siirto on toteutettu. Satama on paitsi Turun, koko Turun talousalueen keskeinen moottori. Vapautuva Pansion ranta-alue tulee kaavoittaa asuintarkoituksiin ”uuden asuntoalueen” kerrostalokriteerein – ilman korkeusrajoituksia.
Pitkäntähtäyksen valtakunnantasoisena ohjelmana Turun taloudellisen potentiaalin lisäämiseksi tulee luoda Turun ja Tampereen välisten kuntien projektipohjainen yhteistyöelin, jonka päämääränä on suoran moottoritie- ja junayhteyden luominen kaupunkien välille. Samoin Turusta länteen johtavan radan muuttamiseksi kaksiraiteiseksi on luotava kuntien yhteinen neuvottelu- ja painostusorganisaatio Turku-Salo-Riihimäki välille päämääränä tehokas syöttöratayhteys Suomen kaikista maahantulosatamista Pietariin. Turun ja Pietarin välille on saatava luotijuna ja sille EU-rahoitus. Nykyinen käytäntö, jossa Turkuun tuleva kappaletavara tulee Helsingin kautta, on sekä valtakunnallisesti että Turun kannalta järjetön.
