Monikulttuurinen oikeusvaltio

Voiko sellaista olla?

Media puhuu ja kirjoittaa jatkuvasti "monikulttuurisuudesta". Mitä se on? Mitä on "kulttuuri"? Usein todetaan, että se on vaikeasti määritettävissä. Näin toki ei ole. "Kulttuuri" on niiden tapojen ja normien kokonaisuus, jotka yhteisö kokee sanktion (positiivisen tai negatiivisen) varaisesti noudatettaviksi. Jos "kulttuuri" olisi vain sitä, että käytetään outoja vaatteita, tanssitaan jänniä tansseja ja syödään kummallista ruokaa, ihmisen "kulttuuri" vaihtuisi aina vaatekaapilla käytäessä.

Pohjoismainen ihanne on jo vuosisatoja ollut kansanvaltainen oikeusvaltio. Tämä tarkoittaa kahta asiaa: :1) Lait, nuo kulttuurin ylimmät normit, ovat kansalaisten joko suoraan tai valitsemiensa edustajien välityksellä tekemiä sopimuksia, joiden vahvikkeena on sanktio - rangaistus tai etuus. 2) Valtion sisällä nuo normit ovat yhteiset, so. laki on kaikille sama. Tämän ihanteen yhdistäminen yllämainitun "kulttuurin"moninaisuuteen ei onnistu. Kansanvaltainen, monikulttuurinen oikeusvaltio on looginen mahdottomuus.

Demokratia, islam ja Iran

Iranin sisäinen kriisi on kirvoittanut laajan kansainvälisen keskustelun demokratiasta. Ongelman ydin on, että Iranin tilanteen todellista syytä ei ole huomioitu. Se ei ole USA, ei liioin Venäjä tai Kiina. Iranin demokratian puuttumisen ja sisäisten väkivaltaisuuksien taustalla on sama syy kuin muidenkin alueen valtioiden.

Syy Iranin ongelmiin on yksinkertaisesti islam. Islam ei tunnusta valtion auktoriteettia, vaan ideologian mukaan valta kuuluu uskovien yhteisön, ”umman”, uskonnollisille johtajille, ja maallinen vallankäyttö on puhtaasti ”kaupan ja merenkulun” turvaamista.

Demokratian keskeinen sisältö taas on verotuksesta ja lainsäädännöstä ja sen seurauksena oikeudenkäytöstä määrääminen. Koska islamin mukaan verotus on uskonnollisesti määrätty ja oikeudenkäyttö perustuu ”jumalalliseen perinteeseen”, josta siviiliasioissa kantaja voi valita, mitä tapaoikeutta, shariaa, useasta vaihtoehdosta sovelletaan, on koko ajatus kansanvaltaisesta oikeusvaltiosta islamille vieras.

Tämän tosiasian toteaminen ei ole rasismia, vaikka niin usein väitetään, vaan islamin todellisuutta. Juuri siksi maailmassa ei ole yhtään toimivaa islamilaista demokratiaa. Toisaalta tämä tosiasia on syy siihen, että niin kauan kuin Lähi-idän maiden pääosan hallinto pohjaa islamiin, muutosta ei ole odotettavissa sen enempää alueen ulko- kuin sisäpoliittiseenkaan tilanteeseen.