Kehitysaluetuki ja kuka sitä saa

Kauan kaivattu keskustelu aluetuesta – oikeammin kehitysaluetuesta – on lähtenyt yllättävän vaisusti käyntiin. Kuusamoa koskevasta ”valituksesta” alkanut keskustelu siitä, kuka saa ja mitä, laantui ”metsäläiselle” järjestetyn vierailun jälkeen. Täystyrmäykseen otti osaa professoritason keskustelija, joka Tuntemattoman sotilaan perinnettä noudattaen esitti ”sellaiset rätingit”, ettei kuusamolaisilla – tai muillakaan Kehäkolmosen ulkopuolella asuvilla – pitäisi olla valittamista. Lisätukea antoi HS:n artikkeli (18.1.), ”Ruuhka-Suomi elättää muuta maata”. Tilastokeskuksen tuotos on toki paikkansapitävä, mutta tulee pitää mielessä, mitä on tilastoitu. Verotuskunta ei ole välttämättä sama kuin kunta, jossa verotettava tulo on tuotettu. Tämä johtuu laissa määrätystä nk. pääkonttoriedusta.

Jotta keskustelua voisi asiallisesti käydä, pitäisi ensin määritellä, mitä tuo puheena oleva kehitysaluetuki oikein on. Itse asiassa on kyse melkoisen selkeästä toimintatavasta; verotettava tulo tuotetaan kunnassa A ja tuloutetaan erilaisin lainsäädännöllisin toimin kuntaan B. Näkyvin näistä tuloutusmuodoista on toki nk. valtionapu, mutta se antaa itse asiasta harhaanjohtavan kuvan. Törkein kehitysaluetuen muoto onkin yritysten verotuspaikan määrittely. Esimerkit valaissevat tilannetta parhaiten.

Kun Neste tahkoaa rahaa Naantalin ja Porvoon (kuntaryhmä A) jalostamoillaan, verotuspaikka on pääkaupunkiseudulla (kuntaryhmä B). Kun Nokia tekee kännyköitään myyntiin Salossa (kuntaryhmä A), verotuspaikka on pääkaupunkiseudulla (kuntaryhmä B). Samoin, kun paperiteollisuus tuottaa varotettavaa tuloa paperi- ja sellutehtaissaan (kuntaryhmässä A), verotuspaikka on useimmiten pääkaupunkiseudulla (kuntaryhmä B). Ja lopuksi keskustelun aloittaneen Kuusamon tapaus; kun metsä kasvaa Kehäkolmosen ulkopuolella ja synnyttää näin verotettavaa tuloa (kuntaryhmässä A), tuloverot maksetaan nykyisin omistajan asuinpaikalla, usein pääkaupunkiseudulla (kuntaryhmä B). Luetteloa on helppo jatkaa.

Tosiasiaksi jääkin, että suurin kehitysaluetukea saava yksikkö Suomessa on nimenomaan pääkaupunkiseutu. Kuvaa hämärtää se, että ihmiset pyrkivät muuttamaan sinne, missä on rahaa, so. kaupallista aktiivisuutta. Juuri siksi tuo kuusamolainen metsänomistajakin on muuttanut pääkaupunkiseudulle. Syntyneet kerrannaistyöpaikat, ”palveluala”, syntyy ja siirtyy juuri sinne, missä varsinainen perustuotanto on – paitsi, jos tilannetta muutetaan edellä esitetyllä tavalla kehitysaluetuella.

Pääkaupunkiseutu ja Uusimaa eivät siis suinkaan todellisuudessa elätä muuta Suomea, vaan päinvastoin. Ei ilmeisesti olekaan sattumaa, että Helsinki on koko Euroopan ainoa pääkaupunki, joka tiedetään varta vasten perustetun, ja vieläpä oikeastaan väkisin. Kaikki muut ovat ikiaikaisia kaupallisia keskuksia, joilla on ollut luontaiset edellytykset olemassaololleen ja jotka siis oikeastaan eivät olisi voineet olla syntymättä.

Merkillisintä keskustelussa on, että nk. ”maakuntien miehet” eduskunnassa eivät ole sanallakaan puuttuneet asiaan, vaan ottaneet vastaan kaikki pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen – joka on suurin osa maasta ja sen asukkaista – kehittämiseen kohdistuneet moitteet ja esteet. Toki tilanteen korjaaminen olisi edelleen mahdollista. Tilanne ratkeaisi palaamalla kasvuun perustuvaan pinta-alaverotukseen metsäverotuksessa ja palauttamalla yritysten tuotantopaikkakunnalle maksettava kunnallisvero. Nämä toimet laskisivat samalla radikaalisti kunnallisveroa kaikissa kunnissa – pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Mutta se edellyttäisi, että tunnustettaisiin tehdyt virheet ja se, että vanha systeemi oli parempi. Ja moinenhan ei Suomessa ole mahdollista.

Toinen keskeinen asia, joka on kehitysaluetukikeskustelussa kokonaan jäänyt sivuun, on, kuka asioista oikein päättää. Niistä päättää kansan vapailla vaaleilla valitsema eduskunta. Vaaleissa on jokaisella vaalikelpoisella oikeus olla ehdokkaana ja äänestää. Lopputuloksesta, niin Kuusamon kuin pääkaupunkiseudunkin ongelmista, vastaa tavallinen äänestäjä. Eduskuntaan kun ei pääse ilman äänestäjien tukea, edustajat voidaan vaihtaa ja lopulta; sitä saa, mitä tilaa.

Mepit, Suomi EU ja Romanian kerjäläiset

Suomessa aktiivisesti toimiva Romanian mustalaisten kerjuuoperaatio on alkanut saada pelottavia piirteitä asuntomurtoineen, väkivaltaisine ryöstöineen jne. Mistä on kyse, ja miksi kehityksen annetaan jatkua?

Romania on Suomeen verrattuna ökyrikas maa. Sen öljyvaranto on samaa luokkaa kuin Tanskan, 90% Mustanmeren ja Balkanin alueen öljynjalostamoista on Romaniassa, maa on energian ja jalometallien suurviejä, eräiden mineraalien osalta jopa maailman johtava viejä. Romania on myös elintarvikeomavarainen ja muutoinkin voi paksusti.

Mitä Romainasta puuttuu? Miksi tuosta ökyrikkaasta maasta tulee Suomeen jatkuvana virtana kerjäläisiä, jotka jo määritelmällisesti eivät kykene omin varoin Suomeen tulemaan? Syy on, että maassa ei ole käytännössä minkään laista sosiaaliturvaa.

Mitä suomalaiset mepit aikovat tehdä EU:ssa Romanian pakottamiseksi luomaan sosiaalisen tulonsiirtojärjestelmän ja sosiaaliturvan, joka takaa maassa asuville kansalaisille inhimillisen toimeentulon ja santioidun oppivelvollisuuden? Mitä suomalaiset mepit aikovat EU:ssa tehdä koko EU:n kattavan väestörekisterin luomiseksi?

Mitä suomalaiset mepit aikovat EU:ssa tehdä sen estämiseksi, ettei etelän rikkaista maista tule kerjäläisiä kuppaamaan vähia varojamme?

Tuskin mitään, sillä laakereillaan lepääminen on paljon kivempaa kuin työn tekeminen.

Mitä aikoo tehdä persujen Soini? Entä kristittyjen Essayah? Entä (edes) joku muu?

Jakomäki, uimahallit ja islam

Toistuvasti on perätty keskustelua islamista ja sen asemasta tulevaisuuden Suomessa. Tilannetta mutkistaa se, että maassamme on kaksi selvästi erottuvaa "muslimikerroastumaa", toisaalta jo parisataa vuotta sitten alkunsa saanut, Venäjältä saapunut islam ja toisaalta "uusmuutto", pääasiassa Lähi-idästä ja Somaliasta saapunut pakolaisväestö.

Kekustelun ongelman ytimeen osuu HS:n kirjoituksessa P. Jardin (Suomen Islamilainen Neuvosto) esittämä toteamus Jakomäen uimahallin "muslimivuoroista": "Islam ohjeistaa, että musliminainen ei saa olla alasti toisen naisen edessä". Jardin väite on täysin perätön. Jos se pitäisi paikkansa, Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Turkin höyrykylpylät (hammam), joissa naiset kylpevät ja pesevät paitsi itsensä, myös toisensa, olisi vastoin islamia. En voi kuvitella, että edes häveliäin musliminainen kykenisi pesemään itsensä hammamissa vaatteet päällään.

Kun jopa (uus-)muslimit itse esittävät islamista näin todistettavan selkeästi perätöntä tietoa, on syytä kysyä, miksi? Syy on selvä: Kotoutumisen sijaan maamahn muuttavat muslimit eivät edes halua sopeutua elämään Suomessa "maassa maan tavalla" -periaatteella, vaan nimen omaan haluavat erottautua omaksi, erilliseksi yhteisökseen, jolla on ja jota koskevat omat, sen itse määrittämän säännöt. Tässä suhteessa kotouttamisprojekteihin uratut miljoonat ovat menneet kuin Kankkulan kaivoon, koska asiasta päättävät eivät ole vaivautuneet tutustumaan islamiin ja sen parusperiaatteisiin.

Jos näiden (uus-)muslimien itse itsensä asemaansa nimittäneet "edustajat" eivät vaivaudu pysymään edes perustotuuksissa, on ajatus "keskustelusta" melko toivoton. Mutta - kansansvaltaisessa oikeusvaltiossa, Suomessa, kansa saa, mitä tilaa.

Demokratia, islam ja Iran

Iranin sisäinen kriisi on kirvoittanut laajan kansainvälisen keskustelun demokratiasta. Ongelman ydin on, että Iranin tilanteen todellista syytä ei ole huomioitu. Se ei ole USA, ei liioin Venäjä tai Kiina. Iranin demokratian puuttumisen ja sisäisten väkivaltaisuuksien taustalla on sama syy kuin muidenkin alueen valtioiden.

Syy Iranin ongelmiin on yksinkertaisesti islam. Islam ei tunnusta valtion auktoriteettia, vaan ideologian mukaan valta kuuluu uskovien yhteisön, ”umman”, uskonnollisille johtajille, ja maallinen vallankäyttö on puhtaasti ”kaupan ja merenkulun” turvaamista.

Demokratian keskeinen sisältö taas on verotuksesta ja lainsäädännöstä ja sen seurauksena oikeudenkäytöstä määrääminen. Koska islamin mukaan verotus on uskonnollisesti määrätty ja oikeudenkäyttö perustuu ”jumalalliseen perinteeseen”, josta siviiliasioissa kantaja voi valita, mitä tapaoikeutta, shariaa, useasta vaihtoehdosta sovelletaan, on koko ajatus kansanvaltaisesta oikeusvaltiosta islamille vieras.

Tämän tosiasian toteaminen ei ole rasismia, vaikka niin usein väitetään, vaan islamin todellisuutta. Juuri siksi maailmassa ei ole yhtään toimivaa islamilaista demokratiaa. Toisaalta tämä tosiasia on syy siihen, että niin kauan kuin Lähi-idän maiden pääosan hallinto pohjaa islamiin, muutosta ei ole odotettavissa sen enempää alueen ulko- kuin sisäpoliittiseenkaan tilanteeseen.

Halal ja Suomi, Hesari 9.7.

Suomessa asuvat "uusmuslimit" ja heidän tukijoukkonsa ovat peränneet avointa keskustalua islamista ja sen asemasta maassamme. Keskustelua ei kuitenkaan tunnu kuuluvan. Jotta islamia ja muslimeja ylipäätään ymmärrettäisiin paremmin Suomessa, olisi keskustelu aloitettava mitä pikimmin - muslimien määrä maassa kun on nousussa, ja jos siihen ei valmistauduta, on odotettavissa samanlaisia ongelmia, kuin muissakin EU-maissa.

Yksi tärkeä sekä muslimeja että kantaväestöä koskevia ongelmia on tietysti ruoka. HS:n artikkeli halal-ruoasta 9.7. oli avaus oikeaan suuntaan. Se paljasti myös, miten selkeästi keskustelussa sotketaan Koraanin julistama islam ja perinteisten muslimimaiden tavat yhdeksi puuroksi, josta on enää vaikeaa löytää totuutta.

Islam opettaa, että Koraani on Jumalan viimeinen ilmoitus ihmiskukunnalle, ja että se on täydellinen ja muuttumaton. Ihmisen tulee alistua Jumalan, ei toisten ihmisten, tahtoon.

Koraani opettaa halal -ruoasta, että kiellettyjä ovat vain itsestään kuolleen eläimen liha, kuoliaaksi kuristetun tai nuijitun eläimen liha, veriruoat (esim verimakkara ja veripalttu), sianliha ja sellaisen eläimen liha, joka on uhrattu muulle jumalalle kuin Jumalalle. Nämä säännökset Koraani toistaa useassa kohdassa samanlaisina.

Muita kieltoja Koraani ja Muhammadin julistama islam ei tunne. Muut "islamilaiset" halal-säädökset ovat vain pääasiassa Lähi-idän alueiden ikiaikaisia ruokatapoja. Voidaankin kysyä, miksi Muhammad ei käyttänyt tainnutuspistoolia teurastuksissa. Syy on selvä, sellaisia ei 600-luvulla ollut. Mitään tekemistä tajuissaan olevan eläimen teurastamisella ei siis Koraanin julistaman islamin kanssa ole.

Tästä aiheesta olisikin tarvetta - monen muun islamia koskevan väärinkäsityksen ohella - käydä aito akeskustelua niin kauan, kuin asiassa voidaan vielä jotain tehdä.

Kommentteja Hesarin yleisönosastoon


Lakimies Markku Kivimäen ja eläkeläinen Pirjo Nuotion kirjoitus (6.7.) yleisönosastolla heijastelee pelottavalla tavalla sitä kehitystä, jossa osa kansalaisista on täydellisesti vieraantunut kansanvaltaisen oikeusvaltiomme hallintojärjestelmästä. Kirjoittajat esittävät, että ”kansa kyllä jaksaa äänestää, jos äänen annetaan vaikuttaa…” Järjestelmässämme on kaksi tapaa vaikuttaa: äänestää ja ilmaista kantansa tai sitten olla äänestämättä ja tyytyä muiden tekemiin valintoihin. Ulkopuolelle ei voi jäädä, ja maksamaan joutuu joka tapauksessa.
.
On turhaa valittaa, että koulutuksesta leikataan, vanhusten toimeentulosta leikataan, terveydenhuollosta leikataan jne., jos äänestää ehdokasta, jonka päävaatimus on verojen alentaminen. Jos yhteisen kassan tuloja tietoisesti vähennetään, ei lie yllätys, että myös menoja on pakko leikata.
.
Sekä verojen alentamisesta että sen seurauksena tehtävistä leikkauksista päättää keskeisesti Suomen eduskunta, johon ei kukaan pääse, ellei saa vaaleissa kannatusta. Nykyinen kehitys ja tilanne on siis nimenomaan äänestäjien tahto. Valinnanvaraa toki vaaleissa on, ehdokkaita on satoja, vain 200 valitaan. Äänestäminen on siis vaikuttanut.
.
Jos äänestää ehdokkaita, jotka ovat olleet päättämässä lakeja, jotka nykytilanteeseen ovat johtaneet, on nykytilanteen ja -kehityksen kannattaja. Jos ei, äänestää ehdokkaita, jotka eivät ole vastuussa nykykehityksestä, vaan ajavat muutosta. Juuri siksi meillä vaaleja pidetään.